Kaikki piti olla hyvin ja loppujen lopuksi kaikki olikin huonosti. Päällisin puolin vaikutti siltä, että Lahja synnyttää mukavan kokoisen pentueen ja ihan ajallaan. Näytti siltä että pennut syntyvät maanantain aikana, mutta jokin puuttui peliin. Lämmöt laski, vedet tuli ja poltot alkoivat, mutta pentuja ei kuulunut, ei näkynyt eikä tuntunut. Eläinlääkärissä kahden lääkärin voimin tultiin siihen tulokseen, että on pakko leikata.
Kohdusta saapui ilmoille neljä urosta ja yksi narttu, kaikki kauniita ja virkeitä pentuja. Pojat isoja möhkäleitä. Tässä vaiheessa vielä ilo oli ylimmillään, ihanan kokoinen pentue ja lähes kaikkea mitä oli toivottu, tyttöjä olisi saanut olla enemmän, mutta hyvä että edes yksi.
Lääkäri kuitenkin himmensin iloin kertomalla, että kohtu oli revennyt operaatiossa ja että tämä olisi sen vuoksi Lahjan viimeinen pentue. Silmissä vilisi kaikki haaveet, toiveet, suunnitelmat - onneksi tuli kuitenkin yksi narttu, pieni Lahja.
Leikkaus suijui hyvin. Jännitti vähän kuinka emo hyväksyy yhtäkkiä vatsalleen ilmestyneet pienokaiset, mutta ei mitään ongelmia, niin onnellinen näytti Lahja lapsistaan olevan. Yö meni valvoessa pentulaatikon vierellä tokkuraista emoa. Aamulla Lahja näytti virkeältä ja rauhalliselta. Päätin käväistä kahvin keitossa ja lakaisin pihalta tulleet hiekat pois. Palasin pentujen luo ja silloin elämä löi kovaa suoraan kasvoille - pieni tyttö,Taivaan Lahjaksi ristitty- oli ryöminyt kainalosta emonsa alle ja Lahja nukahtanut sen päälle. Pieni eloton ruumis oli vielä lämmin ja elättelin toiveita saada elämä puhallettua pieneen koiralapseen. Mutta en onnistunut, en vaikka kuinka yritin elvyttää. Lahja yritti haistella pientä ja auttaa mutta mitään ei ollut tehtävissä. Taivaan Lahja oli vain hetken laina ja palasi pieneksi koiraenkeliksi.
Viimeinenkin toivo hajosi pirstaleiksi ja suuri suru täytti mielen ja puristi kurkkua. Miksi näin piti käydä. Vasta menetin Riemun tyttären ja nyt Lahjan. Elämä ei tunnu oikein reilulta nyt.
En tiedä uskaltaako edes toivoa, että tarinalla olisi hyvä loppu. Käsittämätöntä kyllä, mutta lääkäri jätti revennen ja huonokuntoisen kohdun sisään. Sain tietää asiasta vasta kun koira oli leikattu ja ommeltu kiinni. Kun kyseenalaistin tätä päätöstä, lääkäri perusteli että koira piti saada nopeasti pois narkoosista. Nyt jännitetään antibioottien ja kipulääkkeiden vahvistamana, ettei mitään tulehdusta tulisi.
Tällä hetkellä kaikki laatikossa on hyvin, maitoa tulee ja pennut ovat tyytyväisiä. Ja mikä tärkeintä, Lahja voi hyvin ja hoitaa pentuja.
