Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö

Ja kyllä meillä oli lystiä ja teki mieli käsiä yhteen lyödä. Lauantaina 23.4.2016 oltiin nimittäin Lapuan ryhmänäyttelyssä. Mukana oli tietysti ykköstykki Lahja, virallisesti Kahvanahon Kuutarha ja oma kasvatti Lysti eli Kuutarhan Kuutamosonaatti. Lysti yllätti meidät todella iloisesti kilpailemalla ihan kärkisijoista. Lopulta se oli narttujen kakkonen kera varasertin ja tuomarin sanoin "Hävisi voittajalle korvan mitalla". Tuomarina toiminut Markku Kipinä tarkoitti tällä, että voittaneella nartulla oli paremmat korvat. Tämä oli Lystille vasta toinen näyttely ja meni näin hienosti. Lahja sijoittui sitten Lystin taakse kolmanneksi.

Lysti ja Heidi

Vähän jännitti miten Lysti mahtaa esiintyä, kun vielä edellisellä viikolla treeneissä temppuili mitattaessa. Mutta nyt ei ollut mitään ongelmia ja tyttö esiintyi hienosti, kiitos Heidi handlerille. Lahja ei ollut oikein oma itsensä. Se liikkui huonosti ja seisoi huonosti. Todennäköisesti sama vaiva kuin viime keväänäkin mettäkauden jälkeen - selkä jumissa. Loppukaudesta Lahjan ajot vain pitenenvät ja mettäpäivät venyy pimeään asti. Paksussa lumessa tarpominen taitaa vetää nikamat jumiin. Edellisenä vuonna vaiva oli aika hankalakin ja kävimme eläinfysioterapeutin vastaanotolla. Lannerangasta ja rintarangasta löytyi jumipaikat, jotka sai jopa liikkeet epäpuhtaaksi. Hieronnalla ja venytyksellä saatiin vaiva pois, lienee sama edessä nytkin. Lisäksi minun oman polven vaivan vuoksi pyöräily on olut ihan paitsiossa ja onhan se koirakin sitten lihava ja vetelä, harmillista. Pitäisi varmaan hankkia mönkijä tai muu vekotin jolla pääsisi paremmin liikkeelle.

EE MVA IT MVA HU JMVA PMJV-12 DKV-12 DKJV-12 HeJW-12 SEV-12 SEJV-12 JMV-13 SEV-13 MV-14 Kahvanahon Kuutarha

No takaisin näyttelypäivään. Keli oli kyllä mahdottoman kylmä. Vaikka aurinko paistoi, tuuli kylmästi ja pakkasyön jäljiltä ei lämpöasteilla hurrattu. Täytyy sanoa että onneksi on talvikumit vielä autossa. Illalla satoi räntää ja yöllä pakkastui, aamulla tie oli ihan jäässä.
Suomenajokoiria oli ilmoitettu 28, joista 1 pentu, 13 urosta ja 14 narttua. Yllättäen jako oli näinkin tasainen, nykyään aika usein narttuja on näyttelyissä enenmmän kuin uroksi, mikä lie syynä. Urosten taso ei tuomarinkaan mukaan ollut niin hyvä kuin nartuissa. Vain yksi ainoa uros sai SA:n. Siinä kehän reunalla koiria katsellessa ja kuvatessa erityisen silmiinpistävää oli tyypin vaihtelevuus. Oli raskasta ja matalaa, todella kevyttä ja korkeaa ja loput siltä väliltä. Mittasuhteiltaan korkea ja hyvin lyhyt näyttää jopa jo toisen rotuiselta, varsinkin jos värityskin on epätyypillinen. Joku on joskus sanonut, että ukonäöllä ei metsästyskoiran jalostuksessa ole mitään väliä - mutta ehkä sillä on kuitenkin sen verran, että tyyppi ja väritys pysyisi sellaisena kuin rodulle kuuluu. Aika monella näytti olevan hyvin vaaleat silmät vaikka tietysti kirkas auringonpaiste voi tehdä silmät vaaleammaksi kuin ovatkaan.

Kuutarhan Kuutamosonaatti

Kesäloma näkyi muutamalla muullakin kuin pelkästään omalla koiralla. No se on inhimillistä, eiköhän sitä ehditä vielä reippailu aloittaa kun nämä kevään kurjat kelit loppuvat. Nartuissa 7 koiraa sai SA:n. Ne olivat kyllä samaa tyyppiä. Tuomari selkeästi haki kauniita päitä, oikeanlaisia yksityiskohtia ja hyvää liikettä. Luonteista vielä sen verran, että yleisesti samaa kuin lähes kaikissa näyttelyissä, muutama selkeästi tottumaton ja epävarma kehätilanteessa, suurin osa avoimia luonteita. Tällä kertaa kuitenkin yksi koira yritti purra tuomaria. Alkuun koira antoi käsitellä ihan normaalisti mutta kun tuomari koski sen häntään alkoi koira kiukutella. Tuomari ei kuitenkaan halunnut hylätä koiraa vaan pudotti pelkästään palkintosijaa.

Kehänreuna kanssakäyminen oli myös sitä tuikitavallista. Yleisesti ottaen hyvää kennelhenkeä, kuten ajokoirapiireissa ruukataan sanoa. Siihen päälle sitten muutamien isoääninen arvostelu ja tietämyksen julkituonti kehän ulkopuolelta. Mutta kun kyseessä arvostelulaji niin sallittakoon se muillekin kuin tuomarille, kunhan pysyy hyvän maun rajoissa.